Rikkaus ei ole väärin, kuten köyhyyskään

23.2.2011

Koska rahan valta loppuu, vai loppuuko se koskaan?

Rahan valta, mielenkiintoinen aihe! Rahako pyörittää maailmaa? Ainakin sillä on hyvin suuri rooli. Raha tuo onnea, vai tuoko? Köyhyyttä ei kuitenkaan? Pitääkö 'uskon' vuoksi luopua omaisuudestaan, onko oman edun tavoittelu rahan suhteen väärin? Ihminen on kompleksi otus, toisille raha tuo onnea ja toisille ei. Raha ei sinällään ole tuomittava tai paha. On jälleen kerran ihmisen valittavissa, käyttääkö hän rahansa hyvään vai pahaan. Kun ajattelemme esimerkiksi huumerahaa, yhtä hyvin tuo sama seteli voisi olla hyväntekeväisyysjärjestön kassalippaassa. Raha aiheuttaa sotia, raha rakentaa rauhaa. Olisiko parempi jos rahaa ei olisi?

Itse rahan omistamisessa ei ole mitään väärää, sehän on pelkistetysti vain paperilappu, jolle ihmisen luomat markkinat antavat arvon. Rikkaus ei ole väärin, kuten köyhyyskään. Erilaisia kokemuksia vaan. Kolikon kääntöpuolet leikkisästi sanottuna! Rahan valtaa ei siis kukaan lopeta, ellei ihmiskunta päätä niin tehdä.


Miksi sielun pitää unohtaa kuka oikeastaan on tullessaan oppimaan tänne maan päälle? Eikö siinä tapauksessa matka ala alusta kerta toisensa jälkeen?

Matkan alkua pohdit. Onko hukkaanheitettyä elämää, jos sen opit eivät säily seuraavaan. Matkan päämäärä ei ole sen tarkoitus. Matkan päätepysäkki on yhtä tärkeä, kuin matka itse. Suorittava päämäärähakuinen ihminen tahtoo ajatella, että vain henkisyyden saavuttaminen on " Se juttu", tulematta ajatelleeksi, että oppimisprosessi on ihan yhtä tärkeä. Ei ole muuta kun matkaa, älä keskity henkisyys-tavoitteeseen, vaan keskity tähän hetkeen. Juuri siitä voit huomata matkasi olevan vielä kesken, kun tarvitset 'tavoitteen'. Keskity olemaan tässä ja nyt. Taivas on tässä. Elämä on tässä. Olet juuri siinä missä sinun pitääkin olla. Toisin sanoen, henkisyys on tässä ja nyt. Ei tulevaisuudessa. Ei kuoleman jälkeen. Ei sadannen elämän jälkeen. Keskity oppimaan ja löytämään oma tiesi. Silloin henkisyys on lähempänä kuin luuletkaan! Mikään opittu ei siis katoa tai ole turhaa. Sielu kaipaa itsensä tuntemista. Se on oppimisen moottori. Muista kuitenkin, sinua ei ole pakotettu unohtamaan, olet sen itse valinnut, kun olet kokenut että tahdot kokea lisää ihmiselämää. Olet itse vastuussa valinnoistasi, olet itse vastuussa elämästäsi. Ei ole mitään sääntöä, joka määrää unohtamaan, on vain sielun oppimisenhalu. Ja vapaus valintoihin kaikessa.

Mukavaa aurinkoista päivää sinulle!

Sessiessa ♥ ♥ ♥