Jos pahuus on olemassa vain hyvyyden vastakohtana, miksi sitä pitää olla niin paljon? Eikö pahoinpitelijä riitä, miksi pitää olla myös pedofiili, eläinrääkkääjä ja murhaaja?
Pahuus yhä mieltäsi askarruttaa, joka kyllä on ihan ymmärrettävää. Ajattelet, että eikö voisi lukea vaikka esimerkin pahuudesta jostain yleisestä tekstistä ja jokainen sen perusteella ymmärtää että hyvyys on parempi. Varsinkin jos itse joutuu kohtaamaan pahuutta ulkopuolelta, ihminen satuttaa sinulle läheistä henkilöä, pystytkö suhtautumaan siihen samalla lailla, kun jos se tapahtuisi ventovieraalle? Onko eroa siinä, jos joku pahoinpitelee sieluntoverisi, kun että satut lukemaan lehdestä, että se on tapahtunut jollekin ventovieraalle. Koittakaa jaksaa, rakkaat sielut. Opinmatka on loppusuoralla, vaikka oppiminen ei ehkä tapahdukaan teidän tämänhetkisessä elämässänne. Niin monet sielut ovat jo kokeneet pahuuden oppimatkan, että kaikkien ei enää sitä tarvitse kokeilla. Ja kysymykseesi siitä, miksi pahuutta on niin 'erilaista', voisi vastata vain 'pahuuden' aiheuttaja itse. Totuus on, että kaikki eivät kirjoista pysty kokemaan, vaan heidän pitää itse kokea. Meitä ja teitä on niin erilaisia. Muistakaa kuitenkin, että kokemukset opettavat ja että pahasta saattaa seurata hyvääkin. Se riippuu kokijasta. Suru on myös tärkeä tunne, ilon vastakohtana. Suru ei ole koskaan turha, se auttaa käsittelemään asioita. Tietämättömyys mahdollistaa viisauden, sairaus terveyden. Jumala ei tehnyt sairauksia ihmisen kiusaksi, ne vain ovat. Ja myös avaimet sairauksien poistamiseen ovat olemassa.
Miksi minä en kelpaa tällaisenaan 'henkisyyteen', on vaikea aina vaan ajatella hyvyyden kautta? (tämä siis tarkoittaa sitä, että välillä väistämättä suuttuu, ei rakasta, kiukuttelee, ajattelee inhottavia ajatuksia ym.)
Sinä olet mitä olet, olet täydellinen paketti. Olet ehkä käsittänyt hieman väärin tämän asian, joten onneksi se tuli puheeksi. Henkisyys ei ole täydellistä, sitä että muutut muuksi kuin olet. Henkisyys on myös sen tajuamista, että olet juuri sitä mitä sinun kuuluukin olla. Sitä, että olet vastuussa vain itsellesi, sinun ei tarvitse hävetä sitä mitä olet. Jos tahdot huutaa riemuasi keskellä ihmisjoukkoa, voit tehdä sen häpeämättä. Pahuus ei kuulu sielun syvimpään olemukseen, kuin hyvyyden vastakohtana, joten kun ymmärrät mitä oikeasti olet, sinun ei tarvitse aktiivisesti yrittää muuttaa itseäsi johonkin muottiin. Huomaathan, että luot täydellisyyden normit itse! Koet että et koskaan saa esim. menettää itsehillintääsi, koska se on paha. Oikeastaan itsehillinnän menettäminen ei ole se 'paha', vaan se tunne joka sinulle tulee, kun et täyttänytkään itsellesi antamaasi tavoitetta. Ymmärrätkö, rakas? Näin me luomme omaa todellisuuttamme, eli taivastamme. Pyrkimys ei siis ole 'hyvyys' hyvyyden takia, vaan sen takia, että se tuo minällesi tunteen hyvyydestä. Hyvyys luo hyvyyttä, se toistaa itseään. Eli jos siis joku asia tuntuu sinusta oikealta, tee se itsesi takia, ei oikeuden käsitteen takia!
Ihanaa, kun sain taas auttaa! Olet aina mielessäni!
Rakastaen ja läsnä ollen, Sessiessa ♥ ♥ ♥
Tässä vähän omia ajatuksiani, joita nousi tästä viestistä.
ReplyDeleteHenkisyys on todellakin itsensä hyväksymistä juuri sellaisena kuin on kullakin hetkellä (kiitos tästä muistutuksesta!) kuitenkin ymmärtäen että syvin olemuksemme on hyvyys ja rakkaus. Se on se raaka-aine mistä meidät on luotu, mutta jonka olemme vain unohtaneet matkamme varrella. Matkallamme muistamiseen siitä keitä todella olemme kasvamme rakkauden kokemukseen omalla henkisellä polullamme omaan tahtiimme.
Joogaopettajani jaksaa aina muistuttaa, että olet juuri siellä missä sinun kuuluukin olla. Juuri niin totta, mutta mieli ei tahdo sitä hyväksyä monestikaan monessakaan tilanteessa.
Keskusteluja Jumalan kanssa -kirja tuo esille hyvin sen ajatuksen, että me sielut olemme täällä nimenomaan kokemassa asioita. Voimme lukea asioita kirjoista yms. lähteistä ja voimme laajentaa ymmärrystämme asioista lukemalla, mutta se ei koskaan riitä sielulle, joka on tullut kokemaan asioita. Kokemisen kautta syntyy aina tunne ja uusia ajatuksia, joista rakennamme sitten pysyvämpiä uskomuksia itsellemme. Tunne tai ajatus voi olla joko positiivinen tai negatiivinen riippuen paljolti siitä millaisia aikaisempia uskomuksia tapahtuneeseen liittyen kannamme mukanamme. Jos meillä on esimerkiksi tuomitsevia ajatuksia ja uskomuksia niistä syntyy aina negatiivinen tunne aivan sama mitä ulkoisesti tapahtuu. Jos taas meillä on rakkaudellisia ajatuksia niistä syntyy positiviisia tunteita aivan sama mitä ulkoisesti tapahtuu. Näillä työkaluilla luomme todellisuuttamme jokaisella hetkellämme.
Henkisyys on myös sen tiedostamista, että luomme omaa elämäämme omilla ajatuksilla, uskomuksilla ja tunteillamme.
Muuttaaksemme elämäämme paremmaksi meidän tulee muuttaa ajatuksiamme ja uskomuksiamme ja sitä kautta myös tunne muuttuu. Tämä antaa meille jokaiselle voiman rakentaa oma todellisuutemme sellaiseksi kuin haluamme. Ulkoisia tekijöitä emme kaikkia aina pysty muuttamaan mutta sisäisesti voimme muuttua aina uudelleen ja uudelleen. Joka hetki uudestisynnymme ja joka hetki voimme tehdä sen tietoisemmin ja tietoisemmin itsemme parhaaksi. Tämä sisäinen maailmamme sitten lopulta manifestioituu ulkoisiksi tekijöiksi. Elämme jatkuvassa luomisen kehässä. Henkisyys on siten suurta sisäistä työtä, josta jokainen on vastuussa vain itselleen kuten Sessiessakin mainitsi. Ei ole ketään muuta lopullista tuomitsijaa kuin me itse itsellemme. Ole lempeä itsellesi Hanne! Emme ole täydellisiä (eikä meidän tarvitsekaan olla ja jos taas olisimme niin sitten meillä ei olisi enää tarvetta olla täällä), mutta silti niin rakastettuja :)
Sessiessan viimeisin lause jäi soimaan päähäni jostain syystä...jään sitä nyt pohdiskelemaan....tiedän, että minun piti kuulla juuri nämä sanat tässä hetkessä:
"Jos siis joku asia tuntuu sinusta oikealta, tee se itsesi takia, ei oikeuden käsitteen takia!"
Kiitos H&S! ♥
Törmäsin Adonai nimiseen sivustoon surffailessani ja sieltä nämä alla olevat linkitkin löytyivät.
ReplyDeletehttp://www.adonai.fi/46
http://www.adonai.fi/185