Jos pahuus on olemassa vain hyvyyden vastakohtana, miksi sitä pitää olla niin paljon? Eikö pahoinpitelijä riitä, miksi pitää olla myös pedofiili, eläinrääkkääjä ja murhaaja?
Pahuus yhä mieltäsi askarruttaa, joka kyllä on ihan ymmärrettävää. Ajattelet, että eikö voisi lukea vaikka esimerkin pahuudesta jostain yleisestä tekstistä ja jokainen sen perusteella ymmärtää että hyvyys on parempi. Varsinkin jos itse joutuu kohtaamaan pahuutta ulkopuolelta, ihminen satuttaa sinulle läheistä henkilöä, pystytkö suhtautumaan siihen samalla lailla, kun jos se tapahtuisi ventovieraalle? Onko eroa siinä, jos joku pahoinpitelee sieluntoverisi, kun että satut lukemaan lehdestä, että se on tapahtunut jollekin ventovieraalle. Koittakaa jaksaa, rakkaat sielut. Opinmatka on loppusuoralla, vaikka oppiminen ei ehkä tapahdukaan teidän tämänhetkisessä elämässänne. Niin monet sielut ovat jo kokeneet pahuuden oppimatkan, että kaikkien ei enää sitä tarvitse kokeilla. Ja kysymykseesi siitä, miksi pahuutta on niin 'erilaista', voisi vastata vain 'pahuuden' aiheuttaja itse. Totuus on, että kaikki eivät kirjoista pysty kokemaan, vaan heidän pitää itse kokea. Meitä ja teitä on niin erilaisia. Muistakaa kuitenkin, että kokemukset opettavat ja että pahasta saattaa seurata hyvääkin. Se riippuu kokijasta. Suru on myös tärkeä tunne, ilon vastakohtana. Suru ei ole koskaan turha, se auttaa käsittelemään asioita. Tietämättömyys mahdollistaa viisauden, sairaus terveyden. Jumala ei tehnyt sairauksia ihmisen kiusaksi, ne vain ovat. Ja myös avaimet sairauksien poistamiseen ovat olemassa.
Miksi minä en kelpaa tällaisenaan 'henkisyyteen', on vaikea aina vaan ajatella hyvyyden kautta? (tämä siis tarkoittaa sitä, että välillä väistämättä suuttuu, ei rakasta, kiukuttelee, ajattelee inhottavia ajatuksia ym.)
Sinä olet mitä olet, olet täydellinen paketti. Olet ehkä käsittänyt hieman väärin tämän asian, joten onneksi se tuli puheeksi. Henkisyys ei ole täydellistä, sitä että muutut muuksi kuin olet. Henkisyys on myös sen tajuamista, että olet juuri sitä mitä sinun kuuluukin olla. Sitä, että olet vastuussa vain itsellesi, sinun ei tarvitse hävetä sitä mitä olet. Jos tahdot huutaa riemuasi keskellä ihmisjoukkoa, voit tehdä sen häpeämättä. Pahuus ei kuulu sielun syvimpään olemukseen, kuin hyvyyden vastakohtana, joten kun ymmärrät mitä oikeasti olet, sinun ei tarvitse aktiivisesti yrittää muuttaa itseäsi johonkin muottiin. Huomaathan, että luot täydellisyyden normit itse! Koet että et koskaan saa esim. menettää itsehillintääsi, koska se on paha. Oikeastaan itsehillinnän menettäminen ei ole se 'paha', vaan se tunne joka sinulle tulee, kun et täyttänytkään itsellesi antamaasi tavoitetta. Ymmärrätkö, rakas? Näin me luomme omaa todellisuuttamme, eli taivastamme. Pyrkimys ei siis ole 'hyvyys' hyvyyden takia, vaan sen takia, että se tuo minällesi tunteen hyvyydestä. Hyvyys luo hyvyyttä, se toistaa itseään. Eli jos siis joku asia tuntuu sinusta oikealta, tee se itsesi takia, ei oikeuden käsitteen takia!
Ihanaa, kun sain taas auttaa! Olet aina mielessäni!
Rakastaen ja läsnä ollen, Sessiessa ♥ ♥ ♥
